Korkein oikeus (KKO) on 13.11.2023 antanut päätöksen kilpailukieltosopimusta koskevasta ns. turvaamistoimihakemuksesta. Tapaus koski tilannetta, jossa työntekijä A oli irtisanoutunut työstään ja siirtynyt kilpailevan yrityksen palvelukseen heti irtisanomisajan päättymisen jälkeen. A:n entinen työnantaja, B Oy, vaati oikeudessa, että A:ta osapuolten väliseen työsopimukseen sisältyvän kilpailukieltoehdon nojalla kielletään sakon uhalla toimimasta kilpailevassa yrityksessä.
Käräjäoikeus oli aiemmin katsonut, ettei työnantajalla ollut oikeutta kieltää työntekijää toimimasta toisen työnantajan palveluksessa työsuhteen päättymisen jälkeen. Käräjäoikeus oli perustellut päätöstään sillä, että työsopimuslaki ja kilpailukieltosopimuksia koskevat säännökset eivät antaneet oikeusohjetta, jonka perusteella työnantaja voisi estää työntekijän toiminnan toisen työnantajan palveluksessa.
B Oy valitti päätöksestä hovioikeuteen, joka puolestaan katsoi, että työnantajalla oli oikeus pyytää tuomioistuimelta kieltotuomiota, vaikka työsopimuslain 3 luvussa ei ollut nimenomaista säännöstä tuomioistuimen mahdollisuudesta antaa kieltotuomioita kilpailukieltosopimuksen rikkomisen estämiseksi. Hovioikeus kumosi siten käräjäoikeuden päätöksen.
Asia päätyi työntekijän valituksen johdosta KKO:n ratkaistavaksi. KKO totesi, että turvaamistoimi voidaan määrätä ainoastaan sellaisen oikeuden turvaksi, joka voidaan vahvistaa pääasian yhteydessä ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Turvaamistoimen määräämisen edellytyksenä käsillä olevassa asiassa oli siten, että kilpailukieltosopimusta koskevassa pääasiassa A voitaisiin kieltää rikkomasta työsopimuksessa olevaa kilpailukieltoehtoa.
KKO totesi edelleen, että sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan sopimuksen rikkoneelta osapuolelta voidaan pääsäännön mukaan vaatia sopimuksen täyttämistä. Tämä ns. luontoissuoritusvelvollisuus voi kohdistua myös toiminnasta kieltäytymiseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on aiemmin katsottu, että kilpailukieltoa rikkonutta tahoa voitiin kieltää jatkamasta sopimuksen vastaista menettelyä (KKO 1927 I 12). Tässä jo kohta sata vuotta vanhassa tapauksessa ei tosin ollut kyseessä työsuhteesta vaan kyse oli liike-elämän sopimuksesta.
KKO pohti ratkaisussaan, muodostaako kilpailukieltosopimuksen liittyminen työsuhteeseen esteen turvaamistoimen määräämiselle. Pohdinnassaan KKO tuli siihen tulokseen, että ei. Tähän lopputulokseen KKO tuli erityisesti siksi, että työsopimuslain kilpailukieltosopimusta koskevan sääntelyn yhtenä keskeisenä tarkoituksena on antaa suojaa työnantajan liikesalaisuuksille tilanteessa, joissa on erityisen painavia syitä estää työantajan toiminnan kannalta tärkeiden tietojen siirtyminen työntekijän kautta kilpailevaa liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle tai työntekijää hyödyntämästä tätä tietoa omassa liiketoiminnassaan. Mikäli työnantajan mahdollisuudet reagoida kilpailukiellon rikkomiseen rajoittuisivat pelkästään entiseltä työntekijältä jälkikäteen haettaviin rahallisiin korvauksiin, eikä työnantajalla olisi mahdollisuutta puuttua itse sopimuksen vastaiseen toimintaan, heikentäisi tämä merkittävästi lain keskeisten tavoitteiden toteutumista.
KKO:n ratkaisu tarkoittaa ensinnäkin, että työntekijän entisellä työnantajalla on vahingonkorvausvaatimuksen ja mahdollisen sopimussakkovaatimuksen lisäksi käytössään hyvin tiukka keino puuttua kilpailukieltosopimusta rikkovan työntekijän sopimusrikkomukseen.
Toiseksikin ratkaisu tarkoittaa tiettyä pelotetta työntekijän uudelle työnantajalle: jos uudella työntekijälläsi on sovittu kilpailukielto entisen työnantajan kanssa, voi olla, että hän joutuu tuomioistuimen määräyksellä lopettamaan työnteon, eikä asiaa välttämättä pysty ratkaisemaan pelkällä rahallisella korvauksella.
Kolmanneksi KKO:n ratkaisu tarkoittaa selvää pelotevaikutusta työntekijöille: noudata kilpailukieltosopimusta tai muussa tapauksessa sinut voidaan tuomioistuimen määräämän sakon uhalla siihen velvoittaa.
Tästä linkistä pääset lukemaan korkeimman oikeuden tuomion kokonaisuudessaan.