Perunkirjoitus, perinnönjako ja muut perintöoikeudelliset asiat

Kun läheinen kuolee, on omaisilla tiettyjä velvollisuuksia, jotka tulee hoitaa niille asetettuun määräpäivään mennessä. Yksi näistä velvollisuuksista on perukirjan laatiminen ja toimittaminen verottajalle. Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta ja perukirja on toimitettava verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta. Perukirja on ikään kuin veroilmoitus perintöverotusta varten, josta ilmenee kuolinpesän varallisuuden lisäksi muun muassa kuolinpesän osakkaat. Perunkirjoituksessa selvitetään pesän varat ja velat, jotka muodostavat kuolinpesän nettovarallisuuden. Nettovarallisuuden ja luetteloitujen pesän osakastietojen avulla verottaja laskee kunkin osakkaan perintöosuuden ja määrää perillisille tulevan perintöveron suuruuden. Perukirjaa ja perunkirjoitustilaisuutta koskevat tietyt laissa säädetyt muotosäännökset. Perunkirjoitustilaisuudessa tulee olla läsnä pesän ilmoittaja sekä kaksi uskottua miestä, joiden jokaisen on allekirjoitettava perukirja. Perunkirjoitustilaisuuteen on myös kutsuttava kaikki pesän osakkaat eli vainajan perilliset ja mahdolliset testamentinsaajat. Perunkirjoitusta varten on hankittava joukko erilaisia asiakirjoja, mikä on yleensä pesänilmoittajan tehtävä, ellei perukirjan laatimista ole annettu jonkun ulkopuolisen tahon, kuten pankin tai juristin hoidettavaksi. Pesän ilmoittajana on yleensä kuolinpesän osakas, jolla on parhaiten tiedossaan kuolinpesää koskevat asiat, kuten vainajan leski tai rintaperillinen.

Perinnönjako on oikeustoimi, jolla vainajan omaisuus siirtyy kuolinpesältä perillisten omaisuudeksi. Kuolinpesän jakaminen edellyttää, että pesä on selvitetty eli kuolinpesään kuuluva omaisuus on tiedossa. Kuolinpesään kuuluvan omaisuuden selvittäminen edellyttää sitä, että lesken osuus eritellään jaettavasta varallisuudesta. Tilanteesta riippuen tämä erittely tapahtuu joko osituksena tai omaisuuden erotteluna. Osituksella tarkoitetaan puolisoiden välille avioliiton myötä muodostuneen varallisuussuhteen purkamista ja omaisuuden jakamista joko puolisoiden välillä tehdyn avioehdon tai lain säännösten mukaan. Ositus on toimitettava aina avioliiton päättyessä ja se on laissa säädetty edellytys perinnönjaon toimittamiselle silloin, kun vainaja on ollut kuollessaan avioliitossa eikä avioehtoa ole ollut. Myös silloin, kun vainaja on eronnut puolisostaan jo ennen kuolemaansa, mutta ositusta ei ole hoidettu eron yhteydessä, on ositus toimitettava ennen perinnönjakoa. Jos puolisoilla on ollut avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto, ei ositusta tarvitse toimittaa, vaan tällöin puhutaan omaisuuden erottelusta. Leski on kuolinpesän osakas osituksen tai erottelun toimittamiseen saakka. Ositus ja perinnönjako ovatkin kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Pesän osakkaat hallitsevat kuolinpesää yhdessä siihen saakka, kunnes perinnönjako on toimitettu, jollei osakkaiden kesken ole muuta sovittu. Jaon toimittamista voi vaatia kuka tahansa perillisistä. Factan perhe- ja perintöoikeuteen erikoistuneet juristit avustavat päämiehiämme perinnönjaon ja osituksen sujuvassa ja onnistuneessa toteuttamisessa sekä toimivat käräjäoikeuden määrääminä pesänselvittäjinä ja/tai -jakajina. Voit olla yhteydessä puhelimitse, sähköpostitse tai nettisivujemme yhteydenottolomakkeen kautta, mikäli kaipaat neuvoja perinnönjakoon ja ositukseen liittyvissä kysymyksissä.

Testamentti on keino ilmaista juridisesti pätevällä tavalla viimeinen tahto siitä, kenelle omaisuus siirtyy kuoleman jälkeen. Testamentti on suositeltavaa laatia viimeistään siinä vaiheessa, kun on kertynyt perintönä tulevaisuudessa siirtyvää omaisuutta. Pätevän testamentin laatiminen edellyttää, että sen laatija ymmärtää testamentin sisällön ja seuraukset. Tämän vuoksi testamentin laatimista ei ole syytä lykätä kovin pitkälle tulevaisuuteen. Testamentti voi olla järkevää laatia, vaikka määräisikin omaisuuden siirtymisestä perintönä perintökaaren säännösten mukaisesti. Testamentilla voi esimerkiksi määrätä, että perinnönsaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen. Testamentin tekeminen voi olla erityisen tarpeellista tilanteessa, jossa testamentin tekijällä ei ole rintaperillisiä. Mikäli rintaperillisiä ei ole, jakautuu perittävän omaisuus lain mukaisesti hänen vanhemmilleen, sisaruksilleen ja sisarusten lapsille. Tällöin perintö voi jakautua hyvinkin pieniin osiin, jos sisaruksia ja heidän lapsiaan on paljon. Silloin, jos rintaperillisiä ei ole, mutta perittävä on avioliitossa, perii aviopuoliso kaiken omaisuuden. Testamentti on keino määrätä tästä lähtökohdasta poikkeavalla tavalla. Jos taas testamentin tekijä elää avoliitossa, testamentti on ainoa keino jättää perintöä avopuolisolle. Avopuolisoilla ei nimittäin ole avio-oikeutta eikä perintöoikeutta toistensa omaisuuteen, ellei testamentissa ole toisin määrätty. Mikäli perillisellä ei ole lainkaan lakisääteisiä perillisiä eli aviopuolisoa, lapsia tai elossa olevia sisaruksia tai vanhempia, siirtyy perittävän omaisuus hänen kuolemansa jälkeen valtiolle. Testamentilla tällaisen tilanteen voi välttää määräämällä perinnönsaajaksi haluamansa henkilön tai itselle tärkeän kohteen.

Lahja on kyseessä silloin, kun omaisuutta luovutetaan vastikkeetta. Lahjaksi katsotaan myös sellaiset luovutukset, joissa vastike vastaa vain vähäistä osaa lahjoitettavan omaisuuden arvosta. Lahjasta on hyvä laatia kirjallinen lahjakirja, jonka olemassaolo helpottaa esimerkiksi verottajan kanssa asioimista lahjaveron määräytymisessä ja muissa verotukseen liittyvissä asioissa. Lahjakirjan laatiminen on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kuitenkin lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Poikkeuksia ovat tilanteet, joissa lahjoituksen kohde on kiinteistö, kuten omakotitalo tai kesämökki, sekä tilanteet, joissa lahjoitettuun omaisuuteen on pidätetty hallintaoikeus tai jokin muu vastaava oikeus. Tällöin kirjallinen, maakaaressa säädettyjä muotomääräyksiä noudattava lahjakirja on aina laadittava. Lahjakirja on laissa säädettyjen tilanteiden lisäksi syytä laatia myös esimerkiksi silloin, kun lahjoituksen saajana on lahjoittajan rintaperillinen ja lahjoittajan tahto on, ettei lahjaa katsota ennakkoperinnöksi. Ilman lahjakirjaan tehtyä ennakkoperintöolettaman kumoavaa merkintää lahjanantajan rintaperilliselleen antamaa lahjaa pidetään pääsääntöisesti ennakkoperintönä.

Sukupolvenvaihdos koskettaa lähivuosina monia suomalaisyrityksiä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Sukupolvenvaihdoksessa yritystoiminta siirretään toimintaa jatkavalle lapselle tai muulle lähisukulaiselle. Sukupolvenvaihdos on siten yrityksen omistajuuden vaihtumisen erikoistapaus. Oleellisin ero verrattuna perinteiseen yrityskauppaan on se, että järkevästi toteutettuna sukupolvenvaihdoksessa on saavutettavissa huomattaviakin verotuksellisia etuja. Sukupolvenvaihdoksissa käytetään usein tavallista pienempiä kauppahintoja sekä lahjoituksia ja erilaisia variaatioita näiden väliltä. Sukupolvenvaihdos on kuitenkin jokaisessa yrityksessä yksilöllinen tapahtuma eikä sen toteuttamiseen ole olemassa yhtä oikeaa mallia. Monesti sukupolvenvaihdosprosessi voi kestää jopa useita vuosia ja sen suunnittelu kannattaakin aloittaa joissain tilanteissa vuosia ennen itse sukupolvenvaihdosta. Sukupolvenvaihdokseen liittyy usein verotuksen lisäksi monenlaisia yhtiöoikeudellisia ja perintöoikeudellisia kysymyksiä, joihin on mahdollista varautua jo etukäteen. Ennen varsinaista sukupolvenvaihdosta voi olla hyödyllistä tehdä esimerkiksi erityyppisiä järjestelyitä yhtiön rakenteessa tai osakekannassa. Ennen sukupolvenvaihdosta voidaankin päätyä tekemään erilaisia yhtiömuodon muutoksia sekä muutoksia yrityksen yhtiösopimukseen, toteuttaa osingonjako, tehdä suunnattu osakeanti tai esimerkiksi hankkia yhtiön omia osakkeita.

Perintönä tai testamenttina saadusta omaisuudesta on maksettava perintöveroa. Poikkeuksena ovat alle 20 000 euron suuruiset perintöosuudet, jotka ovat verovapaita. Perukirja ja mahdollinen testamentti määrittelevät sen, minkä kokoisesta perintöosuudesta jokainen perinnönsaaja maksaa veroa. Perinnön- ja testamentinsaajat on jaettu kahteen eri veroluokkaan sen mukaan, mikä on heidän sukulaisuussuhteensa perinnönjättäjään. Perintövero on merkittävä kuluerä, jonka suuruuteen perintöä vastaanottava voi kuitenkin vaikuttaa erilaisin keinoin. Perinnöstä on esimerkiksi mahdollista luopua ja siirtää perintö seuraavalle sukupolvelle, mikä säästää veroja yhden sukupolven osalta. Luopumisen avulla perintöosuutta on myös mahdollista jakaa useammalle saajalle, jolloin omaisuudesta maksettavan veron määrä pienenee. Luopuminen on kuitenkin tehtävä oikein, jotta verottaja ei tulkitse toimea lahjoitukseksi ja jotta voidaan välttää tilanne, jossa perintöveron lisäksi maksettavaksi määrätään lahjavero. Myös perittävä itse voi etukäteen vaikuttaa perintöveron suuruuteen. Kun perintöverotukseen varaudutaan jo etukäteen ja suunnittelu aloitetaan hyvissä ajoin, voi verotuksessa säästää suuriakin summia.

Perintösuunnittelun avulla on mahdollista suorittaa jo perinnönjättäjän elinaikana toimia, jotka alentavat perillisille maksettavaksi tulevan perintöveron määrää. Sen lisäksi, että perintösuunnittelulla voidaan varmistaa omaisuuden mahdollisimman edullinen siirtyminen seuraaville sukupolville, suunnittelu kannattaa myös siitä syystä, että sen avulla voidaan varmistaa perinnön jakautuminen perittävän haluamalla tavalla. Perintösuunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin oman elämäntilanteen ja arvojen pohdinnasta. Omaisuuden perintöjärjestelyihin on olemassa monia keinoja, joten perinnönjättäjällä on käytettävissään erilaisia vaihtoehtoja, joiden joukosta hän voi valita itselleen ja tilanteeseensa parhaiten sopivat. Perintösuunnittelussa käydään läpi ketkä ovat perittävän lainmukaiset perilliset ja millaisia järjestelyjä ja testamenttimääräyksiä on tehtävä, jotta omaisuus siirtyy perinnönjättäjän haluamalla tavalla hänen määrittelemilleen henkilöille tai muille tahoille. Testamentti onkin yksi tärkeimpiä perintösuunnittelun välineitä sillä, sen avulla voidaan määritellä tehokkaalla tavalla se, kenelle omaisuus siirtyy. Myös testamentin tyypillä on vaikutusta muun muassa perintöverotukseen, sillä erityyppisiin testamenttimääräyksiin perustuvia perintöosuuksia verotetaan eri tavoin. Perintöä on myös mahdollista jakaa jo perittävän eläessä. Myös erilaisten vakuutusten avulla on mahdollista suunnitella varojen siirtymistä jo perittävän elinaikana, ja kuoleman jälkeen varojen siirtymiseen voivat vaikuttaa erilaiset vakuutukseen otetut edunsaajamääräykset.

Joskus testamenttiin otettaan määräys testamentin toimeenpanijasta. Tällaisen määräyksen avulla testamentin tekijä voi etukäteen määrätä kuolinpesänsä hallinnosta ja siitä, kenen hallintaan pesä luovutetaan. Testamentin toimeenpanija on henkilö, jonka hallintoon kuolinpesän varat siirtyvät testamentin tultua lainvoimaiseksi. Testamentin toimeenpanijalla on myös oikeus edustaa kuolinpesää sitä koskevissa asioissa. Testamentin toimeenpanija on siis perittävän määräyksestä saanut valtuuden kuolinpesän hallitsemiseen. Toimeenpanijaksi voidaan määrätä esimerkiksi testamentin laatinut lakimies tai joku muu testamentintekijän ennalta valitsema henkilö. Ilman erillistä määräystä testamentin toimeenpanijasta kuolinpesä siirtyy perillisten ja mahdollisten testamentinsaajien yhteishallintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan yksittäinen henkilö ei voi ilman pesän osakkaiden suostumusta tai käräjäoikeuden määräystä ryhtyä kuolinpesää koskeviin toimiin. Mahdollisuus määrätä testamentin toimeenpanijasta perustuu perintöasioita sääntelevään perintökaareen, jonka mukaan testamentissa voidaan määrätä joku ”pesää hallitsemaan”. Testamentissa voi myös rajoittaa toimeenpanijan tehtäviä. Toimeenpanijamääräys voidaan esimerkiksi rajata koskemaan vain tiettyä omaisuutta tai tiettyjä oikeustoimia. Testamentin toimeenpanoon liittyy monenlaisia kysymyksiä ja vastuita, joiden vuoksi on yleistä, että toimeenpanijaksi määrätään asioihin perehtynyt lakimies.

Joskus on tilanteita, joissa sukulaiset eivät pääse keskenään sopuun perinnönjakoon liittyvistä kysymyksistä. Kun perinnönjakoa koskevista asioista syntyy erimielisyyksiä, voi ongelmien ratkaiseminen kuolinpesän osakkaiden kesken olla hyvinkin vaikeaa ja aikaa vievää. Pesänjakaja on käräjäoikeuden määräämä puolueeton ja ulkopuolinen toimija, joka tulee avuksi silloin, kun kuolinpesän osakkaat eivät syystä tai toisesta pääse keskenään sopuun pesän hallintaan ja jakamiseen liittyvistä asioista. Pesänjakaja määrätään aina, kun joku asianosainen sitä vaatii. Hakijan on ehdotettava käräjäoikeudelle sopivaa ja tehtävään suostuvaa henkilöä. Pesänjakajan henkilöllä on usein keskeinen merkitys perinnönjaon onnistumisessa, sillä pesänjakajalla on perinnönjaossa merkittävä rooli. Pesänjakajan tehtävänä on osapuolten mahdollisten riitakysymysten selvittäminen sekä ratkaisujen hakeminen niihin neuvottelujen kautta. Jos sopuun ei päästä edes pesänjakajan avustuksella, pesänjakaja tekee jakoa ja mahdollista ositusta koskevat lopulliset päätökset. Pesänjakajaa tarvitaan lähtökohtaisesti myös tilanteissa, joissa jonkun osakkaan osuus pesästä on ulosmitattu. Lisäksi pesänjakajan määrääminen tulee usein kysymykseen silloin, kun joku pesän osakkaista on vajaavaltainen. Kuolinpesien lisäksi pesänjakaja voidaan määrätä myös avioerotilanteessa toimittamaan puolisoiden välinen ositus sekä suorittamaan avioliiton päätyttyä omaisuuden erottelu.

Läheisen poismeno on raskas asia, mutta surusta huolimatta läheiset ovat velvollisia ryhtymään laissa säädettyihin toimiin kuolinpesän selvittämiseksi. Jos osakkaat eivät syystä tai toisesta voi tai halua sopia asioista keskenään, kuolinpesään tarvitaan pesänselvittäjä. Pesänselvittäjä on käräjäoikeuden määräämä henkilö, joka määrätään hakemuksesta kuolinpesään hoitamaan kuolinpesän asioita ja saattamaan pesä jakokuntoon. Pesänselvittäjän tehtävänä on ryhtyä kaikkiin sellaisiin toimiin, jotka ovat tarpeen kuolinpesän selvittämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pesän varat ja asiakirjat luovutetaan pesänselvittäjälle ja osakkaat ilmoittavat hänelle kaikki tiedossaan olevat pesänselvitykseen liittyvät seikat. Pesänselvittäjälle ilmoitetaan myös mahdolliset perittävän omaisuuteen liittyvät väitteet ja vaatimukset. Pesänselvittäjä huolehtii lisäksi muun muassa pesän omaisuuden säilyttämisestä, omaisuuden mahdollisesta myynnistä, kuolinpesän veroilmoituksista sekä muista pesänhoitotoimenpiteistä, jotka on suoritettava ennen perinnönjakoa. Pesänselvittäjä huolehtii itsenäisesti pesän hallinnosta, mutta kuulee kuitenkin osakkaiden mielipiteitä pesään liittyvissä asioissa. Factan juristit ovat toimineet lukuisia kertoja pesänselvittäjänä ja voit kääntyä puoleemme, kun tarvitset apua tai neuvoja pesänselvittämistä koskevissa asioissa.

Edunvalvontavaltuutus on varteenotettava keino tulevaisuuteen varautumiseksi ja omien asioiden hoidon turvaamiseksi sellaisen tilanteen varalta, jossa tulee itse myöhemmin esimerkiksi sairastumisen vuoksi kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan. Edunvalvontavaltuutuksen avulla jokainen voi siis etukäteen järjestää ja turvata asioidensa hoidon valitsemalla ennalta henkilön, joka mahdollisesti tulee valtuutettuna hänen asioitansa huolehtimaan. Valtuutus vahvistetaan ja tulee voimaan vasta silloin, jos valtuutetun toimintakyky laskee tilapäisesti tai pysyvästi eikä valtuuttaja kykene hoitamaan asioitaan itse. Edunvalvontavaltuutettu saa valtuutuksen nojalla luvan hoitaa tiettyjä valtuuttajan juoksevia asioita, kuten pankki- tai terveydenhoitoon liittyviä asioita. Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan etukäteen määritellä ne asiat, joita valtuutettu voi valtuutuksen nojalla tehdä. Valtuutus voi olla myös yleinen, jolloin se antaa oikeuden hoitaa mitä tahansa valtuuttajan henkilökohtaisiin ja taloudellisiin asioihin liittyviä toimia. Edunvalvontavaltuutuksessa on lisäksi mahdollista esittää toiveita omien henkilökohtaisten asioiden hoitamisen ja omaisuuden suhteen.