Belgian Ansin kunnan työntekijää X oli kielletty käyttämästä huivia työpaikallaan. Hän oli hoitanut toimistopäällikön tehtäviään pääasiallisesti olematta tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa. Heti antamansa kiellon jälleen kunta oli muuttanut työpaikkasääntöjään ja vaatinut kaikkia työntekijöitään noudattamaan ehdotonta ns. neutraalisuutta. Uusi sääntö oli sisällöltään seuraava:
Työntekijällä on ilmaisun vapaus, kunhan hän noudattaa neutraalisuusperiaatetta, salassapitovelvollisuuttaan ja lojaalisuusvelvollisuuttaan.
Työntekijän on noudatettava neutraalisuusperiaatetta, mikä merkitsee sitä, että työntekijän on pidätyttävä kaikenlaisesta käännyttämisestä ja hänen on kiellettyä käyttää selvästi näkyviä tunnusmerkkejä, jotka voisivat ilmaista hänen ideologisen tai filosofisen suuntautumisensa tai hänen poliittiset tai uskonnolliset vakaumuksensa. Tämä sääntö sitoo työntekijää sekä silloin, kun hän on tekemisissä yleisön kanssa, että hänen suhteissaan esimiehiinsä ja kollegoihinsa.
Uusi sääntö koski siis myös niitä työntekijöiltä, jotka eivät ole tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa.
Kyseinen työntekijä A on vaatinut paikallisessa tuomioistuimessa (Tribunal du travail de Liège) todettavaksi, että hänen uskonnonvapauttaan on loukattu ja että häntä syrjitään. Pohdittavaksi asiassa on tullut, onko kyseessä unionin oikeuden vastainen syrjintä. Tämän myötä asia päätyi Euroopan unionin tuomioistuimen pohdittavaksi.
Unionin tuomioistuin totesi tiistaina 28.11.2023 antamassaan päätöksessä, että ehdottoman neutraalisuuden käytännön, jonka noudattamista julkishallinto edellyttää työntekijöiltään täysin neutraalin hallintoympäristön luomiseksi keskuudessaan, voidaan katsoa olevan puolueettomasti perusteltavissa oikeutetulla tavoitteella. Samalla tuomioistuin totesi, että yhtä perusteltua on sellainen julkishallinnon päätös, jossa sallitaan yleisesti ja erotuksetta vakaumusten, muiden muassa filosofisten tai uskonnollisten vakaumusten, näkyvien tunnusmerkkien käyttö, mukaan lukien silloin, kun työntekijä on tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa, tai tällaisten tunnusmerkkien käyttökielto rajattuna koskemaan tilanteita, joissa työntekijä on tekemisissä julkisen palvelun käyttäjien kanssa.
Jokaisella Euroopan unionin jäsenvaltiolla, ja kullakin sen sisäisellä yksiköllä (Suomessa esimerkiksi kunnalla, kaupungilla tai hyvinvointialueella) on toisin sanoen unionin tuomioistuimen mukaan harkintavaltaa suunnitellessaan sitä julkisen palvelun neutraalisuutta, jota se aikoo edistää työpaikalla. Tähän tavoitteeseen on kuitenkin pyrittävä johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti, ja kaikkien näkyvien tunnusmerkkien käytön kiellon on rajoituttava siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen.
Edellä selostettu on unionin tuomioistuimen uusi linjaus. Kansallisten tuomioistuinten asiana on tämän linjauksen pohjalta tarvittaessa selvittää, onko julkishallinnon, vaikkapa kunnan, kaupungin tai hyvinvointialueen, uskonnollisia tunnusmerkkejä koskeva päätös tietyssä yksittäistapauksessa unionin ja kansallisen oikeuden mukainen.
On hyvä, että unionin tuomioistuin antoi asiasta linjauksen. Tämän linjauksen avulla julkiset työnantajat pystyvät paremmin linjaamaan käytäntöjään koskien uskonnollisien tunnusmerkkien käyttöä. Asiassa on kuitenkin toki huomioitava se, että Suomessa kysymyksenasettelu on hieman erilainen, koska Suomen laki ja Belgian laki eroavat toisistaan.
Tästä linkistä voit lukea tuomion kokonaisuudessaan.
Kirjoittaja on työoikeuteen erikoistunut asianajaja, varatuomari Jouko Juntunen.