Juridiikan alalla käytetään monia termejä ja titteleitä viitattaessa oikeudelliseen asiantuntijaan. Nimikkeiden sisältö ei välttämättä ulkopuoliselle kovin helposti aukea ja sekaannusta voi aiheuttaa myös se, että alalla työskentelevällä henkilöllä voi olla samanaikaisesti useitakin nimikkeitä. Jotkut nimikkeet ovat myös synonyymejä toisilleen. Nimikkeiden sisältö on niiden vaikeaselkoisuudesta huolimatta kuitenkin hyvä ymmärtää ainakin siinä vaiheessa, kun etsii itselleen ja omiin tarpeisiinsa sopivaa juridiikan alan ammattilaista.
Lakimies ja juristi
Lakimies- ja juristi-termejä käytetään yleisnimikkeinä juridiikan alaan erikoistuneelle henkilölle ja ne molemmat tarkoittavat samaa asiaa. Lakimies- tai juristi-nimikkeen käyttö ei kuitenkaan välttämättä kerro henkilön pätevyydestä vielä kovinkaan paljon, sillä nimikkeiden käyttöä ei ole laissa tai muuallakaan rajoitettu tai erikseen määritelty, eikä mikään taho valvo lakimies- ja juristi-nimikkeiden käyttöä eikä niiden käyttöedellytyksiä. Teoriassa kuka tahansa voi siten käyttää itsestään nimitystä juristi tai lakimies.
Yleensä juristiksi itseään nimittävät ovat kuitenkin suorittaneet yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon eli oikeustieteen maisterin tutkinnon (OTM). OTM-tutkinnon suorittaminen onkin kelpoisuusvaatimuksena moneen juristiammattiin ja -virkaan. Ylemmän korkeakoulututkinnon ennen vuotta 2005 suorittaneet ovat OTM-tutkinnon sijasta suorittaneet oikeustieteen kandidaatin tutkinnon (OTK). OTM ja OTK tarkoittavatkin siis samaa asiaa. Tässä tekstissä juristilla viitataan OTM- tai OTK-tutkinnon suorittaneeseen henkilöön. Oikeusnotaarin tutkinto (ON) on yliopistossa suoritettu alempi korkeakoulututkinto.
Varatuomari
Varatuomari (VT) on tuomarinkoulutuslautakunnan myöntämä arvonimi, jonka saa suorittamalla vuoden mittaisen tuomioistuinharjoittelun eli auskultoinnin käräjäoikeudessa OTM- (tai OTK-tutkinnon) suorittamisen jälkeen. Varatuomarin titteli on arvonimi, joka ei tuo henkilölle muodollisia lisäpätevyyksiä tai -oikeuksia. Nimike kertoo kuitenkin siitä, että henkilöllä on auskultointivuoden aikana kertynyttä käytännön kokemusta tuomioistuinmenettelystä. Juristi voi siis pätevöityä varatuomariksi, mutta se edellyttää auskultoinnin suorittamista, eikä juristi näin ollen automaattisesti ole varatuomari. Varatuomari ei myöskään nimestään huolimatta ole sidoksissa käräjätuomarin titteliin, joka puolestaan on virkanimike tuomioistuinlaitoksessa riita-, rikos-, ja hakemusasioita ratkovalle juristille.
Asianajaja
Juristien on mahdollista pätevöityä myös asianajajaksi (AA). Sekä varatuomari että asianajaja ovat siis mahdollisia lisäpätevyyksiä OTM-tutkinnon (/OTK-tutkinnon) suorittamisen jälkeen. Asianajaja on laissa suojattu ammattinimike, jonka saaminen edellyttää vähintään neljän vuoden työkokemusta juridiikan alalta sekä hyväksytysti suoritettua kolmiosaista erikoisammattitutkintoa eli asianajotutkintoa. Vain joka seitsemäs työelämässä oleva juristi on suorittanut asianajotutkinnon ja saa käyttää itsestään asianajajan nimikettä. Asianajajia velvoittaa hyvä asianajatapa, jota asianajajien tulee noudattaa ja jonka noudattamista sekä yleisemminkin asianajajien toimintaa valvoo Asianajajaliiton valvontalautakunta. Valvontalautakunta valvoo myös luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimintaa. Asianajajia ja lupalakimiehiä valvotaan siis tarkemmin kuin muita juristeja, joita valvomaan ei ole asetettu erillistä valvontaelintä.
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja eli lupalakimies
Jotta voi edustaa toista henkilöä, yritystä, yhteisöä tai muuta vastaavaa toimijaa oikeusprosessissa, on oikeustieteen maisterin tai kandidaatin tutkinnon lisäksi suoritettava joko asianajotutkinto tai vaihtoehtoisesti hankittava oikeudenkäyntiavustajalautakunnalta lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista käytetään myös nimitystä lupalakimies. Lupalakimiehet ovat (vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) asianajajien ohella ainoita yksityisen sektorin toimijoita, jotka saavat toimia oikeudenkäyntiasiamiehinä. Juristin on siten hankittava jompikumpi pätevyys toimiakseen oikeusprosesseissa toisen henkilön avustajana. Lupalakimies ei voi samanaikaisesti olla asianajaja, vaan asianajajanimike syrjäyttää lupalakimiehen tittelin. Lupalakimiehen nimikkeen saaminen edellyttää OTM-tutkinnon (tai OTK-tutkinnon) suorittamista sekä riittävää perehtyneisyyttä oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään. Nimikkeen saamiseksi henkilöllä on oltava vähintään vuoden työkokemus juridiikan alalta oikeustieteen maisteriksi tai kandidaatiksi valmistumisensa jälkeen.
Kenen puoleen kääntyä?
Kääntyessäsi oikeudellisen asiantuntijan puoleen voi nimikkeitä tärkeämmäksi muodostua asiaasi hoitamaan valikoituvan henkilön kokemus ja ammattitaito siitä asiakokonaisuudesta, jossa kaipaat oikeudellista neuvontaa. Nimikkeiden merkitystä pohdittaessa voi asianajajan ammattinimike antaa kuitenkin muihin titteleihin verrattuna melko luotettavia viitteitä siitä, että henkilöllä on riittävät valmiudet toimia tehtävässään. Asianajajan pätevyyttä takaamassa on se, että asianajajaksi pääsevät vain tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävät henkilöt sekä se, että asianajajien toimintaa valvoo Asianajajaliiton valvontalautakunta, joka tarvittaessa antaa huomautuksia, varoituksia ja voi jopa erottaa asianajajan Asianajajaliitosta.
Artikkelin kirjoittaja Jouko Juntunen on valmistunut oikeustieteen maisteriksi vuonna 2008 ja sen jälkeen suorittanut auskultoinnin käräjäoikeudessa, joten hänelle on myönnetty varatuomarin arvonimi. Jouko on lisäksi suorittanut myös asianajotutkinnon ja on siten oikeutettu käyttämään asianajajan ammattinimikettä sekä toimimaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tuomioistuimissa.