Tuoreessa korkeimman oikeuden ratkaisussa 2025:8 käsiteltävänä oli aviopuolisoiden laatiman keskinäisen testamenttimääräyksen tulkinta. Keskinäisellä testamentilla tarkoitetaan useimmiten kahden henkilön laatimaa yhteistä testamenttiasiakirjaa, joka sisältää määräyksiä kummankin henkilön jäämistöstä.
Korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa A ja B olivat laatineet keskinäisen testamentin, jossa määrättiin seuraavasti:
”Me allekirjoittaneet määräämme ja ilmoitamme täten viimeisenä tahtonamme ja testamenttinamme, että toisen meistä kuoltua jälkeen elävä saa täyden omistusoikeuden kaikkeen ensin kuolleen puolison omaisuuteen tai sen sijaan tulevaan omaisuuteen sekä sen tuottoon olkoonpa se minkä nimistä tai lajista tahansa.
Jälkeen eläneen kuoltua on kaikki omaisuutemme menevä rintaperillisellemme C:lle perintökaaressa säädetyllä tavalla.
Toivomuksemme on, ettei rintaperillisemme vaatisi lakiosaansa viimeksi eloonjääneen elinaikana vastoin hänen tahtoaan siten, että lakiosavaatimus millään tavoin loukkaisi viimeksi eloonjääneen omistusoikeuden toteuttamista.
Kenenkään tämän testamentin saajan tai hänen sijaansa tulevan olevalla tai tulevalla aviopuolisolla tai avioliiton omaisessa suhteessa elävällä ei ole oleva avio-oikeutta tällä testamentilla saatuun omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen, eikä niiden tuottoon, olkoonpa se minkä nimistä tai laatuista tahansa.”
A oli kuollut ennen B:tä ja hänen omaisuutensa siirtyi testamentin määräysten mukaisesti B:lle. A:n ja B:n yhteinen rintaperillinen C kuoli ilman rintaperillisiä ennen B:tä. Korkeimman oikeuden arvioitavana oli, onko A:n toissijaisilla perintökaaren mukaisilla perillisillä oikeutta jäämistöön B:n kuoleman jälkeen vai jaetaanko puolisoiden yhteinen jäljellä oleva jäämistö kokonaan B:n sukuhaaralle.
Testamentin tulkinnassa lähdetään siitä, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä testamentin tulkinnan lähtökohdaksi on asetettu testamentin sanamuoto. Perintökaaressa taas puolletaan subjektiivisen tulkinnan periaatetta, jonka mukaan määräävänä on pidettävä testamentin tekijän tahtoa. Testamenttia tulkittaessa tulee ottaa myös huomioon testamentin kokonaisajatus ja tulkinnassa on tarkasteltava eri määräysten keskinäistä yhteyttä.
Perintökaaren puolisoiden keskinäisiä rajoitettuja omistusoikeustestamentteja koskevan yleisen tulkintaohjeen mukaan, jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäädöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava mitä puolison perintöoikeudesta ja jäämistön hallintaoikeudesta on säädetty, jollei testamentista muuta johdu.
Perintökaaren mukaan eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset, eli isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen, on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuolleen puolison, puolet eloonjääneen puolison pesästä.
Korkeimman oikeuden enemmistön arvion mukaan tapauksen keskinäinen testamentti oli ristiriitainen täyden omistusoikeuden määräämisen ja C:tä koskevan toissijaismääräyksen osalta. Korkein oikeus päätyi tulkintaan, jonka mukaan lesken oikeusasemaa on testamentissa rajoitettu toissijaissaajien hyväksi samalla tavalla kuin perintökaaren 3 luvun järjestelmässä. B:n ei siten voitu katsoa saaneen testamentilla rajoittamatonta omistusoikeutta A:n jäämistöön.
Korkeimmassa oikeudessa esitetyn näytön perusteella testamenttia laadittaessa keskeisiä seikkoja olivat olleet eloonjäävän puolison aseman turvaaminen, C:n puolison avio-oikeuden poissulkeminen sekä C:n päätäntävalta siitä, kenelle omaisuus menee hänen jälkeensä. Lisäksi esitetyn näytön perusteella A:n välit sisaruksiinsa ja heidän lapsiinsa ovat olleet hyvin läheiset.
Korkein oikeus päätyi siihen, että A:n testamenttaustahtoa parhaiten kuvaava tulkinta on se, ettei testamentilla tarkoitettu poiketa hänen sukuhaaraansa kuuluvien perillisten perintöoikeudesta. Testamentin tulkinnan monimuotoisuudesta kertoo myös se, että asiasta kiisteltiin kaikissa oikeusasteissa ja lopulta myös yksi korkeimman oikeuden jäsenistä jätti eriävän mielipiteen, jonka mukaan hän olisi päätynyt testamentin toisenlaiseen tulkintaan.
Kuten tapaus osoittaa, testamentissa käytetyillä sanavalinnoilla voi olla suuri merkitys tekijän tahtoa tulkittaessa. Epäselvät ilmaisut voivat johtaa tulkintaan, joka ei todellisuudessa vastannut tekijän tahtoa. Testamenttia laadittaessa kannattaakin kääntyä asiantuntijoiden puoleen, jotta kuoleman sattuessa ei perittävän tahtoa tarvitse tulkita, vaan hänen tahtonsa käy ilmi yksiselitteisesti testamentista. Asianajotoimisto Factan perintötiimi on aina käytettävissäsi monimutkaisissakin testamenttiasioissa.