Oikeusministeriössä pohditaan tällä hetkellä avioliitolain (234/1929) muuttamista avio-oikeuden vanhentumista koskien. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallituskauden kuluessa säädetään avioliittolain mukaisen ositusvaateen vanhentumisesta osana tavoitetta oikeusprosessien sujuvoittamiseen.
Oikeusministeriö on laatinut asiassa arviomuistion (21.2.2024), jossa ehdotetaan, että avio-oikeus vanhentuisi 10 vuoden kuluessa. Vanhentumisaika ehdotuksen mukaan laskettaisiin avioeron tai avioliiton kumoamista koskevan tuomion päätöspäivämäärästä taikka avioliiton purkautuessa puolison kuoleman johdosta lesken kuolemasta. Vanhentumisajan pituuden laskeminen kuolemaan päättyvissä avioliitoissa (ts. jäämistöosituksissa) eroaisi avioero-osituksesta, sillä laskenta ei alkaisi vielä ensimmäisenä kuolleen puolison kuolinhetkestä, joka kuitenkin on avioliittolain mukainen ositusperuste.
Oikeusministeriön tämän hetken ehdotus on, että vaikka avioliittolakiin säädettäisiin vanhentumisaika, olisi tästä poikkeaminen mahdollista. Tätä voidaankin pitää tärkeänä, että mahdollisen uudistuksen jälkeen aviopuolisoilla olisi mahdollisuus sopia laista poikkeavasti vaatimuksen enimmäisajasta, kuten puolisoilla on mahdollisuus tälläkin hetkellä sopia avio-oikeuden laajuudesta. Ehdotuksessa on myös todettu, että avio-oikeuden vanhentuminen voitaisiin ottaa huomioon vain osapuolen vaatimuksesta. Näin ollen pesänjakaja tai tuomioistuin ei voisi automaattisesti viran puolesta nostaa esiin vanhentumiskysymystä. Tämä noudattaa myös sitä osituksen perusajatusta, että ositusta tulee erikseen vaatia toimitettavaksi.
On myös tärkeää huomata, että uudistus koskisi ainoastaan avio-oikeuden vanhentumista. Näin ollen vanhentuminen ei koskisi puolisoiden muita oikeuksia ositustilanteissa, kuten yhteisomistuksen purkamista tai omaisuuden erottelua, jota puolisot voivat vaatia oman omaisuuden tai osuuden erottamiseksi. Tämän voidaan katsoa olevan olennaista perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan kannalta. Jokaisella olisi avio-oikeuden vanhentumisesta riippumatta oikeus saada oma omaisuutensa joko palautetuksi hänelle sellaisenaan tai erotetuksi jonkun kanssa yhdessä omistetusta omaisuudesta.
Oikeusministeriön arviomuistio sai lukuisia lausuntoja, jotka olivat pääsääntöisesti yksimielisiä tarpeesta sääntelyn muuttamiselle. Asiasta lausui muun muassa Suomen Asianajajaliitto, Maanmittauslaitos, Verohallinto sekä useat tuomioistuimet. Lausunnoissa nousi esiin se, että ositusvaadeoikeuden vanhentuminen ja menettäminen on tällä hetkellä ainoastaan oikeuskirjallisuuden ja hyvin vähäisen oikeuskäytännön varassa. Korkein oikeus on todennut, että ositusvaateen menettäminen ajan kulumisen ja passiivisuuden johdosta kuuluu pesänjakajan ratkaistavaksi. Oikeuskäytännöstä ei ole kuitenkaan johdettavissa arviointikriteereitä, joita pesänjakajan tulisi soveltaa ositusratkaisua tehdessään. Tämä voi johtaa myös siihen, että pesänjakajat päätyvät hyvin erilaisiin päätöksiin, mikä taas vaarantaa osapuolten oikeusturvan.
Nähtäväksi jää mihin muotoon lakiehdotus laaditaan ja millä aikataululla muutos astuisi voimaan. On myös mahdollista, että ositusvaateen vanhentuminen säädettään koskemaan vain avioerotilanteita, sillä tarve sääntelyn ulottamiselle myös jäämistöosituksiin on vielä kyseenalaista. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että erityisesti perunkirjoituksissa ja perinnönjaossa voi tulla vastaan hyvinkin ongelmallisia tilanteita, kun entisten puolisoiden kanssa ei ole toimitettu ositusta vaikka avioliiton päättymisestä voi olla hyvinkin pitkä aika. Tällöin kuolinpesälle voi aiheutua merkittäviä lisäkustannuksia asian selvittämisestä.
Asianajotoimisto Facta palvelee asiakkaitaan vankalla asiantuntijuudella kaikenlaisissa perhe- ja perintöoikeudellisissa asioissa. Mikäli sinulla on nyt tai tulevaisuudessa kysymyksiä liittyen ositukseen tai muihin tilanteisiin, joissa kaipaat neuvoja, ota rohkeasti yhteyttä Factaan yhteydessä ja voimme pohtia yhdessä millainen ratkaisu on juuri sinun kannaltasi paras vaihtoehto. Toimistomme kokeneet asianajajat toimivat jatkuvasti myös riippumattomina pesänjakajina niin avioero- kuin jäämistöosituksissa sekä laajemminkin perinnönjaossa.