Urheilumaailmassa on kuohunut sen jälkeen, kun Maailman antidopingtoimisto eli WADA julkaisi raportteja venäläiseen urheiluun liittyvistä dopingepäselvyyksistä. Helsingin Sanomissa kerrottiin noin kuukausi sitten, että kanadalaisen oikeustieteen professorin Richard McLarenin johtaman työryhmän raportin mukaan yli tuhat venäläistä urheilijaa on hyötynyt systemaattisesta dopingohjelmasta vuodesta 2011 lähtien.

 Mediassa on pohdittu, miten kansainvälisen urheiluyhteisön tulisi suhtautua tilanteeseen. On muun muassa nostettu esille mahdollisuus sulkea venäläisurheilijat täysin pois kansainvälisiltä urheilukentiltä. Tällaista kollektiivista rangaistusta on perusteltu muun ohella sillä, että väitettyyn (ja mediatietojen perusteella osin todistettuunkin) systemaattiseen dopingjärjestelmään ei pure muu keino kun kaikkien venäläisurheilijoiden poissulkeminen kansainvälisistä kilpailuista joko toistaiseksi tai tietyksi pitkähköksi määräajaksi.

Itse kilpailu-urheilua harrastavana henkilönä ajattelen tällaista kollektiivista rangaistusta pitkälti yksittäisen urheilijan näkökulmasta. Onko oikeudenmukaista ja kohtuullista rangaista sellaista urheilijaa, joka ei ikinä ole mitään väärää tehnyt?

Ajattelin lähestyä tätä kysymystä esittämällä muuta kuin dopingia liippaavia hypoteettisia tilanteita koskien kollektiivisia rangaistuksia. Esimerkkitilanteet ovat osin hyvinkin erilaisia kuin Venäjää koskeva dopingkysymys. Ne ovat osin myös mahdottomia ja hupaisiakin. Tarkoitukseni on kuitenkin herättää keskustelua siitä, ovatko kollektiiviset rangaistukset missään tilanteessa oikein.

1. Yläasteella on käynyt ilmi näpistystapauksia. Anastetun omaisuuden arvo on yhteenlaskettuna melko huomattava. Neljä nuorukaista on jäänyt kiinni itse teossa. Rehtori kuitenkin epäilee, että koko luokka 8B on näpistelyiden takana. Mitään sen kummempaa näyttöä kaikkien luokkalaisten mukanaolosta ei kuitenkaan ole. Perustellen asiaa sen vakavuudella rehtori päättää määrätä koko luokan jälki-istuntoon ja päättääpä myös, että jälki-istuntoa on viikon jokaisena päivänä.

2. Poliisille tulee ilmoitus, että humalainen punahattuinen mies aiheuttaa torilla järjestyshäiriöitä. Partion saapuessa torille, käy ilmi, että torilla on tusinan verran miespuolisia humalaisia ja punahattuisia opiskelijoita. Kukaan heistä ei kuitenkaan enää käyttäydy häiritsevästi, eikä poliisille käy ilmi, kuka on ollut aiempi häiriköitsijä. Poliisipartio kutsuu riittävät apuvoimat paikalle ja varmuuden vuoksi kaikki punahattuiset opiskelijat viedään yöksi juoppoputkaan.

3. Viranomaiset ovat tutkineet pikaruokapaikkojen veronmaksua. On käynyt ilmi, että ainakin osassa niistä ruokapaikoista, joissa myydään ruoka-annoksia alle 8 euron hintaan, ei ole maksettu kaikkia veroja. Viranomaiset päättävät määrätä suljettaviksi kaikki ne ravintolat, joissa on joskus myyty alle 8 euron annoksia.

4. Jääkiekkojoukkueessa on sovittu, että myöhässä harjoituksiin tuleva pelaaja joutuu maksamaan joukkueelle 100 euron suuruisen ”sakon”. Tästäkin huolimatta pelaajat myöhästelevät. Valmentajaa harmittaa. Hän päättää muuttaa sääntöä. Tästä lähtien kun yksi pelaaja myöhästyy, joutuvat kaikki pelaajat maksamaan joukkueelle 100 euron sakon.

5. Suomi ja Islanti ajautuvat sotaan keskenään. Jotkut Suomessa asuvat islantilaiset ovat osoittautuneet Islannin valtion vakoojiksi. Varmuuden vuoksi Suomi päättää vangita kaikki maassa oleskelevat Islannin kansalaiset toistaiseksi. 

6. Joukko noin 14-vuotiaita poikia on tehnyt kaikennäköistä pahaa suositulla uimarannalla. Kunta päättää kieltää uimarannan käytön kaikilta alle 16-vuotiailta loppukesäksi.

7. Kaksisataa työntekijää työllistävän yhtiön kaksi työntekijää ovat pidemmällä ajanjaksolla yhtiön johdon määräyksestä kuskanneet suuren määrän ongelmajätettä puistoalueelle. Muut yhtiön työntekijät eivät tiedä asiasta mitään. Sen lisäksi, että yhtiötä, sen johtoa ja ongelmajätettä kuskanneita työntekijöitä rangaistaan, määrää valtiovalta, että kaikki yhtiön työntekijät menettävät työpaikkansa yhtiössä.

Kaikki esimerkkirangaistukset ovat mielestäni epäreiluja niitä ”rangaistuja” kohtaan, jotka eivät ole tehneet mitään väärää. Sama olisi tilanne, jos syyttömille venäläisurheilijoille määrättäisiin kilpailukiellot.

Voisiko kansainvälinen urheiluyhteisö puuttua systemaattiseen dopingiin sitten jollain muulla tavalla kuin sulkemalla kaikki venäläisurheilijat pois kilpakentiltä (jos nyt ylipäätään katsotaan aiheelliseksi rangaista muutakin tahoa kuin nimenomaisesti kärynneitä venäläisurheilijoita)? Kenties johtoa voisi löytyä suomalaisesta rikosoikeudesta: rikoslain mukaan oikeushenkilö, vaikkapa osakeyhtiö, tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen.

Mitä jos sen lisäksi, että dopingista nimenomaisesti kiinnijääneitä rangaistaan, myös dopingjupakan ”oikeushenkilöä” eli Venäjää rangaistaisiin? Rangaistus voisi olla vaikkapa se, etteivät venäläiset urheilijat edustaisi Venäjää, vaan kilpailisivat olympialaisista tutulla tavalla olympialipun alla tai muun vastaavan järjestelyn turvin. 

Se, että puhdasta urheilua harrastaneita venäläisurheilijoita lähdettäisiin rankaisemaan, tuntuu pitkälti samanlaiselta tilanteelta kuin edellä mainitsemani hypoteettinen esimerkkitilanne numero seitsemän. Ei tunnu oikealta, että kaikki työntekijät (/venäläisurheilijat) menettäisivät työpaikkansa (/määrättäisiin kilpailukieltoon), jos yhtiön johto (/Venäjän urheilujohto) ja jotkut yksittäiset työntekijät (/dopingia käyttäneet urheilijat) olisivat muiden yhtiössä työskentelevien tietämättä kuskanneet jätteet puistoalueelle (/käyttäneet dopingia).

Kirjoittaja on asianajaja, varatuomari Jouko Juntunen, joka palkkatyönään lähinnä riitelee ja vapaa-ajalla harrastaa kilpaurheilua.