Perhe- ja avioliittoasiat

Avioeroon liittyy monenlaisia selvitettäviä asioita ja velvollisuuksia, joista yksi on omaisuuden ositus puolisoiden välillä. Osituksessa puolisoiden omaisuus jaetaan tasan puolisoiden kesken tai vaihtoehtoisesti avioehtosopimuksen mukaisesti, mikäli sellainen on laadittu. Osituksessa selvitetään aluksi puolisoiden omistaman omaisuuden määrä sekä heidän avio-oikeutensa toistensa omaisuuteen. Kun puolisoiden varat ja velat ovat selvillä, tehdään jaosta osituslaskelma. Osituksesta tulee laatia ositussopimus, joka on mahdollista laatia heti, kun avioero on pantu vireille. Jos avioehdolla on suljettu pois kummankin puolison avio-oikeus, tulee osituksen sijaan suoritettavaksi omaisuuden erottelu. Osituksessa on monia eri vaiheita, joiden selvittämisessä ja toteuttamisessa voi tulla tarve kääntyä oikeudellisen asiantuntijan puoleen. Osituksen lisäksi avioerotilanteissa kysymyksiä ja toimenpiteitä saattavat aiheuttaa myös puolisoiden yhteisten lainojen ja velkojen uudelleenjärjestely sekä jos puolisoilla on yhteisiä lapsia, lasten asumiseen ja elatukseen liittyvät asiat. Eroon liittyvissä kysymyksissä voit ottaa yhteyttä kokeneisiin perheoikeuteen erikoistuneisiin juristeihimme.

Jos osapuolet eivät pääse avioerotilanteessa tai perinnönjaossa sopuun omaisuuden jakamisesta, voi käräjäoikeus määrätä pesänjakajan suorittamaan pesänjaon. Pesänjakajan määräämistä käräjäoikeudelta voi hakea kuka tahansa asianosaisista, eli jompikumpi aviopuolisoista tai joku kuolinpesän osakkaista. Pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen yhteydessä on mahdollista ehdottaa pesänjakajaksi tiettyä henkilöä. Pesänjakajana voi lain mukaan toimia lähes kuka tahansa ja ainoa ehto on se, että henkilön voidaan olettaa suoriutuvan tehtävästään sen laadun edellyttämällä tavalla. Pesänjakajan henkilöllä voi kuitenkin olla yllättävän suuri merkitys perinnön- tai aviovarallisuuden jaon onnistumisen kannalta. Pesänjakajan tehtävänä on ensisijaisesti pyrkiä saavuttamaan sovinto osapuolten välillä ja omaisuuden jako toimitetaankin lähtökohtaisesti osapuolten sopimalla tavalla. Vasta silloin, jos sopiminen ei onnistu, toimittaa pesänjakaja omaisuuden jaon ja laatii jaosta jakokirjan. Perhe- ja perintöoikeuteen erikoistuneet asianajajamme ovat toimineet lukuisia kertoja käräjäoikeuden määräämänä pesänjakajana. Jos tarvitset apua kuolinpesän asioiden hoitamisessa tai etsit pätevää pesänjakajaa, voit luottavaisin mielin kääntyä toimistomme asiantuntijoiden puoleen.

Avioliiton solmimisesta seuraa se, että puolisoille ennen avioliittoa ja sen aikana kertynyt varallisuus on pääsääntöisesti niin kutsuttua avio-oikeuden alaista omaisuutta. Avio-oikeus merkitsee sitä, että avioliiton purkautuessa joko kuoleman tai eron vuoksi, on puolisoilla oikeus saada omaisuuden osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Avioehtosopimuksen laatimalla tästä lähtökohdasta on kuitenkin mahdollista poiketa niin, että avioliiton päättyessä omaisuutta ei jaeta avioliittolain mukaisesti tasan, vaan puolisot voivat itse määrittää avio-oikeuden laajuuden ja halutessaan rajoittaa sitä. Avioehtosopimuksella voidaan sopia, että kummallakaan tai toisella puolisoista ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen omaisuuteen tai että oikeutta ei ole johonkin tiettyyn omaisuuteen. Avioehdolla on mahdollista määrätä jo olemassa olevasta omaisuudesta ja lisäksi myös sellaisesta omaisuudesta, jonka puolisot myöhemmin tulevat saamaan. Jotta avioehto olisi oikeudellisesti sitova, se tulee päivätä ja allekirjoittaa sekä rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastoon. Avioehto tulee voimaan vasta silloin, kun se on rekisteröity. Avioehdon muotomääräyksenä on myös se, että kahden esteettömän henkilön tulee todistaa puolisoiden allekirjoitusten oikeellisuus. Avioehtosopimuksen lisäksi on myös mahdollista laatia sopimus avioeron varalta, jossa voidaan sopia etukäteen omaisuuden jaosta sekä tarvittaessa esimerkiksi lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta avioerotilanteen varalle. Tällainen sopimus on aviopuolisoiden välillä pätevä silloin, kun liitto päättyy avioeroon. Liiton päättyessä toisen puolison kuolemaan sopimusta ei sovelleta.

Avopuolisolla ei ole lain mukaan perintöoikeutta toisen avopuolison omaisuuteen eikä avio-oikeutta avoliiton päättyessä. Avopuolisot voivat kuitenkin keskinäisillä sopimuksillaan poiketa näistä lähtökohdista ja määrätä esimerkiksi kuolemantapauksen varalta, että eloonjääneellä puolisolla on perintöoikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen. Avopuolisoiden välisellä keskinäisellä testamentilla on mahdollista määrätä, että eloonjäänyt avopuoliso saa puolisonsa kuoleman jälkeen pitää molempien omaisuuden hallussaan. Tällainen hallintaoikeustestamentti oikeuttaa avolesken käyttämään kuolleen puolison omaisuutta sekä omaisuuden tuottoa. Avopuolisoita kohdellaan perintöverotuksessa eri tavalla kuin aviopuolisoita ja avopuoliso kuuluu lähtökohtaisesti korkeampaan perintöveroluokkaan. Tämän vuoksi hallintaoikeustestamentin laatiminen omistusoikeustestamentin sijasta voi olla järkevää, sillä näin vältytään korkeilta perintöveroseuraamuksilta. Hallintaoikeustestamentin sijaan avopuolisoiden välinen keskinäinen testamentti voi yhtä hyvin olla myös omistusoikeustestamentti, jolloin eloonjäänyt puoliso saa täyden omistusoikeuden ensiksi kuolleen avopuolisonsa omaisuuteen. Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy toiselle puolisolle lopullisesti, jolloin perintösaannosta on maksettava perintöveroa. Perintösuunnittelun lisäksi avopuolisot voivat keskinäisellä sopimuksella varautua myös siihen, kuinka omaisuus tullaan erottelemaan ja jakamaan mahdollisen erotilanteen sattuessa.

Aviopuolisoiden väliset ositussopimukset voivat olla sisällöltään hyvin monenlaisia. Ositussopimuksessa määrätään siitä, miten omaisuus jaetaan eron sattuessa tai avioliiton purkautuessa puolison kuoleman johdosta. Ositussopimuksen yhteydessä voidaan sopia myös esimerkiksi lapsen elatuksesta, huollosta ja asumisesta sekä puolisoiden keskinäisestä elatuksesta, asumiskorvauksesta ja toisen hyväksi tehdyn työn korvaamisesta. Jos puolisot ovat tehneet avio-oikeuden täysin poissulkevan avioehtosopimuksen, tulee omaisuuden osituksen sijasta toimitettavaksi ainoastaan omaisuuden erottelu. Niin ositus- kuin erottelusopimuskin voi olla sisällöltään hyvin vapaamuotoinen, niitä rajoittavat kuitenkin vaatimus sopimuksen hyvän tavan mukaisuudesta sekä kolmannen suojasta. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet voivat sopia esimerkiksi omaisuuden arvostamisesta melko vapaasti pitäen mielessä kuitenkin sen, ettei sivullisen, kuten esimerkiksi velkojan, oikeutta saa sopimusmääräyksillä loukata. Vaikka ositussopimus olisi laadittu, se ei korvaa varsinaista ositustoimitusta. Mikäli ositussopimus on pätevällä tavalla ennakolta laadittu, toimitetaan ositus sopimuksessa määrätyllä tavalla.

Edunvalvontavaltuutus on varteenotettava keino tulevaisuuteen varautumiseksi ja omien asioiden hoidon turvaamiseksi sellaisen tilanteen varalta, jossa tulee itse myöhemmin esimerkiksi sairastumisen vuoksi kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan. Edunvalvontavaltuutuksen avulla jokainen voi siis etukäteen järjestää ja turvata asioidensa hoidon valitsemalla ennalta henkilön, joka mahdollisesti tulee valtuutettuna hänen asioitansa huolehtimaan. Valtuutus vahvistetaan ja tulee voimaan vasta silloin, jos valtuutetun toimintakyky laskee tilapäisesti tai pysyvästi eikä valtuuttaja kykene hoitamaan asioitaan itse. Edunvalvontavaltuutettu saa valtuutuksen nojalla luvan hoitaa tiettyjä valtuuttajan juoksevia asioita, kuten pankki- tai terveydenhoitoon liittyviä asioita. Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan etukäteen määritellä ne asiat, joita valtuutettu voi valtuutuksen nojalla tehdä. Valtuutus voi olla myös yleinen, jolloin se antaa oikeuden hoitaa mitä tahansa valtuuttajan henkilökohtaisiin ja taloudellisiin asioihin liittyviä toimia. Edunvalvontavaltuutuksessa on lisäksi mahdollista esittää toiveita omien henkilökohtaisten asioiden hoitamisen ja omaisuuden suhteen.

Vajaavaltaisella henkilöllä tai henkilöllä, jonka toimintakelpoisuutta on rajoitettu, tulee olla edunvalvoja. Vajaavaltaisia ovat muun muassa kaikki alaikäiset henkilöt. Edunvalvoja voidaan määrätä myös täysi-ikäiselle, joka on esimerkiksi sairauden vuoksi kykenemätön huolehtimaan itseään tai omaisuuttaan koskevista asioistaan. Edunvalvoja hoitaa edunvalvottavan puolesta hänen asioitaan ja toimii edunvalvottavan edun mukaisesti. Jos edunvalvojalla on eturistiriita päämiehensä kanssa tai hän on estynyt hoitamaan tehtäväänsä, tulee edunvalvojalle määrätä sijainen. Tällainen tilanne on tyypillinen esimerkiksi kuolinpesässä, jossa osakkaina ovat sekä edunvalvoja, kuten alaikäisen lapsen vanhempi, että edunvalvottava, kuten alaikäinen lapsi. Edunvalvojan sijaisena voi toimia joko yksityinen henkilö tai yleinen edunvalvoja. Jos sijaiseksi haetaan yksityistä henkilöä, on henkilöltä saatava kirjallinen suostumus tehtävään. Lisäksi edunvalvojan sijaisen on oltava esteetön ja hänellä on oltava riittävä osaaminen päämiehensä edustamisesta kyseisessä asiassa. Edunvalvojan sijaisen määräämistä haetaan joko käräjäoikeudelta tai holhousviranomaiselta eli Digi- ja väestötietovirastolta. Edunvalvojan sijainen määrätään hoitamaan vain tiettyä tehtävää ja sijaisuus päättyy, kun tehtävä on suoritettu. Factan juristit auttavat päämiehiämme tarvittaessa sen selvittämisessä, vaaditaanko tiettyyn oikeustoimeen edunvalvojan sijaisen määräämistä sekä toimivat tarvittaessa edunvalvojan sijaisen tehtävässä.