Korkein oikeus on antanut ratkaisun KKO 2023:92 asiassa, joka koski sitä, milloin työehtosopimuksen mukaisia työajan lyhennysvapaita (pekkasia) koskevat saatavat vanhenevat.
Korkeimman oikeuden tapauksessa oli riidatonta, että A:lle ei ole annettu liha-alan työehtosopimuksen mukaisia työajan lyhennysvapaita vuosina 2013–2015 ja että A:n työnantaja B Oy on tämän johdosta velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut rahamääräiset hyvitykset, jos kanneaikaa koskevasta sääntelystä ei muuta johdu.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, sovelletaanko pekkasiin työaikalain kanneaikasäännöstä (kaksi vuotta) vai työsopimuslain mukaista kanneaikasäännöstä (viisi vuotta).
Aiemmin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:120 soveltanut vuosilomalain kahden vuoden kanneaikasäännöstä, vaikka työntekijä vaati kanteessaan työehtosopimukseen perustuvaa lomarahaa, josta vuosilomalaissa ei ole määräyksiä. Korkein oikeus päätyi tuossa tapauksessa katsomaan, että lomaraha oli vuosilomasaatavaa, jota koskeva kanneoikeus raukesi vuosilomalain kahden vuoden säännön mukaisesti.
Myöhemmin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:10 arvioinut sitä, sovellettiinko työaikalain kahden vuoden kanneaikasäännöstä, kun kantajat vaativat ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia työsopimustensa ja yksityisen sosiaalialan työehtosopimuksen perusteella. Ratkaisussaan korkein oikeus tuli siihen tulokseen, että kanneaika on kyseisten korvauksien osalta työaikalain mukainen kaksi vuotta.
Uudessa ratkaisussaan korkein oikeus tuli kuitenkin siihen tulokseen, että työaikalain kanneaikasäännöstä ei tule soveltaa pekkasiin, vaan ne vanhenevat viidessä vuodessa työsopimuslain mukaisesti. Korkein oikeus tuli tähän päätelmään erityisesti siksi, koska se katsoi, että A:n vaatimukset perustuivat työsuhteen ehtojen vastaiseen menettelyyn eli siihen, että A:lle on laiminlyöty antaa työehtosopimuksen mukaisesti kertyneet vapaat työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Vaatimukset eivät korkeimman oikeuden mielestä niiden syntyperuste huomioon ottaen rinnastu työaikalain korvausjärjestelmän mukaisiin korvauksiin samalla tavalla kuin työehtosopimuksen mukaisten ylityö, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvausten on ratkaisussa KKO 2018:10 katsottu rinnastuvan. Kun lisäksi lakia tulkittaessa lähtökohtana on säännöksen sanamuoto, korkein oikeus katsoi, ettei ole perusteltua tulkinnalla entisestään laajentaa kanneaikasäännöksen soveltamisalaa siten, että pekkasten osalta katsottaisiin olevan kysymys työaikalaissa tarkoitetuista korvauksista.
Näin ollen pekkaset eivät vanhene lyhyehkössä kahdessa vuodessa vaan viidessä vuodessa.
Pääset lukemaan koko ratkaisun täältä.
Kirjoittaja on Asianajotoimisto Factan työoikeuteen erikoistunut asianajaja, varatuomari Jouko Juntunen.