Sopimuksen syntymisen perusteita ja vahingonkorvausvelvollisuutta arvioitiin hovioikeuden ratkaisussa (Helsingin HO, tuomio nro 1542, S 20/1089), jossa kunta oli keskeyttänyt koulun väistötiloja koskevan hankinnan kesken hankintamenettelyn. Keskeyttämisen taustalla oli hankinta-asiakirjoihin sisällytetty epäselvä loppulunastusoptio, minkä vuoksi saadut tarjoukset eivät olleet keskenään vertailukelpoisia.
Hankintapäätös oli jo tehty siinä vaiheessa, kun kunta keskeytti hankinnan, ja X Oy oli valittu väistötilojen toimittajaksi. Hankinnan toteuttamisesta oli neuvoteltu kunnan ja X Oy:n välillä, mikä oli X Oy:n mukaan synnyttänyt osapuolten välille vähintään prekontraktuaalisen suhteen ja sen mukaiset vastuut. X Oy jatkoikin sopimusvelvoitteidensa täyttämistä siihen saakka, kunnes kunta ilmoitti, että hankintapäätös oli esitetty kumottavaksi. X Oy vaati kunnalta vahingonkorvausta niistä vahingoista, jotka sille oli aiheutunut saamatta jääneestä katteesta ja aiheutuneista kuluista, joita oli syntynyt muun muassa urakkaneuvottelupöytäkirjan mukaisten maansiirtotöiden aloittamisesta. X Oy:n mukaan vahingonkorvausta tuli maksaa joko sopimusoikeuden yleisten oppien tai hankintalain perusteella.
Hovioikeus arvioi kysymystä siitä, oliko kunnan ja X Oy:n välille syntynyt sopimus, josta vetäytymisestä voisi aiheutua korvattavaa vahinkoa. Hankintalain mukaan hankintasopimus syntyy erillisen kirjallisen sopimuksen tekemisellä, eikä sellaista ollut tapauksessa tehty. X Oy kuitenkin väitti, että sopimus oli syntynyt sopimusoikeuden yleisten oppien perusteella, koska kunta oli jo tehnyt hankintapäätöksen. Lisäksi hankintamenettelyssä, neuvotteluissa, sähköpostitse sekä urakkaneuvottelupöytäkirjassa oli esitetty tahdonilmaisu sitoutua sopimukseen, mikä synnytti X Oy:n mukaan perustellun käsityksen siitä, että sopimus oli syntynyt tai se tulisi syntymään.
Hovioikeus kuitenkin päätyi siihen, ettei asianosaisten välille ollut syntynyt sopimusta olosuhteiden tai neuvotteluiden perusteella X Oy:n väittämällä tavalla. Hovioikeus perusteli kantaansa muun muassa sillä, etteivät osapuolet olleet päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen keskeisistä ehdoista. Hovioikeus totesi, ettei X Oy:lle ollut voinut syntyä sopimuksen purkamiseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa, koska kunnan ja X Oy:n välille ei ollut syntynyt sopimusta.
Vahingonkorvausvelvollisuutta arvioitiin myös hankintalain näkökulmasta. Hankintalain 169 §:n mukaan taho, joka hankintasääntöjen rikkomisella aiheuttaa ehdokkaalle, tarjoajalle tai toimittajalle vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. X Oy väitti, ettei kunnalla ollut ollut hankintalain edellyttämää syytä keskeyttää hankintaa, mikä merkitsi hankintasääntöjen rikkomista. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi X Oy:n väitteen ja totesi, että kunnalla oli ollut hankintalaissa tarkoitettu todellinen ja perusteltu syy keskeyttää hankintamenettely epäselvän tarjouspyynnön vuoksi. Näin ollen vahingonkorvaus ei voinut perustua myöskään hankintalakiin.
Asiaa tarkasteltiin lopuksi myös sopimuksentekorikkomuksen näkökulmasta. Oikeuskäytännössä vakiintuneen linjan mukaan sopimusneuvottelut eivät lähtökohtaisesti sido osapuolia, ja osapuolet voivat vetäytyä neuvotteluista yleensä ilman haitallisia seuraamuksia. Neuvottelujen käyminen vilpillisesti ja niin, että toista osapuolta johdetaan harhaan aiheuttaen turhia kustannuksia tai vaivaa, ei kuitenkaan ole sallittua. Tällaisessa tilanteessa kyse voisi olla sopimuksentekorikkomuksesta.
Hovioikeus kuitenkin totesi, ettei käsillä olevassa tilanteessa ollut tällaisestakaan kyse, eikä kunta ollut siten vahingonkorvausvelvollinen X Oy:tä kohtaan. Vaikka kunnan ja X Oy:n väliset neuvottelut olivat edenneet pitkälle, ei lopullista yhteisymmärrystä ollut saavutettu. Hovioikeuden mukaan erityisesti siitä syystä, ettei keskeisistä sopimusehdoista ollut sovittu, X Oy:llä ei ollut katsomallaan tavalla perusteltua aihetta pitää sopimusta syntyneenä tai sen syntymistä täysin varmana. Tuomion mukaan X Oy ei voinut olla väittämiinsä sopimusvelvoitteisiin ryhtyessään perustellusti siinä käsityksessä, että kunta olisi sitoutunut tekemään sen kanssa myöhemmin sopimuksen. X Oy joutui lopulta pitämään sille aiheutuneet kustannukset vahinkonaan.
Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten tulkinnanvaraisia erilaiset neuvottelu- ja sopimuksentekotilanteet voivat olla ja miten osapuolilla voi olla hyvinkin erilaiset käsitykset mahdollisen sopimuksen ja siihen liittyvien velvoitteiden syntymisestä. Meillä Factassa on vahva osaaminen muun ohella sopimus-, vahingonkorvaus- ja hankinta-asioista. Voit kääntyä esimerkiksi AA Jaakko Dunderin puoleen, mikäli tarvitset apua erilaisiin sopimuksiin ja sopimusvelvoitteisiin liittyvien kysymysten ratkaisemisessa.