Perintö- ja lahjaverolaissa säädetään tietyistä tilanteista, joiden käsillä ollessa Verohallinto jättää verovelvollisen pyynnöstä osan perintö- tai lahjaverosta maksuunpanematta. Lähtökohtaisesti henkilö, joka saa lahjan tai perinnön, on velvollinen maksamaan saamastaan omaisuudesta veroa, joka voi olla hyvin suurikin summa. Jos sukupolvenvaihdoshuojennus tulee sovellettavaksi lahjoitukseen tai perintöön, alenee maksettavan veron määrä tuntuvasti.
Huojennuksen saaminen edellyttää ensinnäkin, että perintöön tai lahjaan sisältyy yritys tai osa siitä. Jos perintönä tai lahjana annetaan vain yrityksen osa, on alarajana se, että lahja tai perintö sisältää vähintään 10 % yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset ovat melko monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia, eikä tässä kirjoituksessa syvennytä niihin tarkemmin.
Verohallinnolta voi pyytää etukäteen ennakkoratkaisua siitä, soveltuuko sukupolvenvaihdoshuojennus käsillä olevaan tilanteeseen vai ei. Ennakkoratkaisut eivät kuitenkaan aina ole täysin yksiselitteisiä, ja niistä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Näin oli tehty Itä-Suomen hallinto-oikeuden tapauksessa (27.6.2022 1514/2022). Hallinto-oikeus päätyi kumoamaan Verohallinnon ennakkoratkaisun ja epäämään hakemuksentekijänä olleen A:n tilanteessa sukupolvenvaihdoshuojennuksen, jonka Verohallinto oli alun perin ratkaisullaan myöntänyt. Tapauksessa oli kyse yrityksen käsitteestä, jota ei perintö- ja lahjaverolaissa ole tarkemmin määritelty.
Tapauksessa henkilö A omisti yhtiön B Oy, jonka osakkeita hänen oli tarkoitus lahjoittaa kahdelle lapselleen. A:n tarkoituksena oli lahjoittaa kummallekin lapselleen 10 % yhtiön osakkeista, eli lain edellyttämä 10 %:n vähimmäismäärä lahjoitettavan yrityksen osakkeista täyttyi. Yhtiö B Oy oli emoyhtiönä toimiva holdingyhtiö konsernissa, joka omisti osuuksia muista osakeyhtiöistä. B Oy:n palveluksessa ei ollut yhtäkään työntekijää.
Oikeuskäytännössä on tulkittu perintö- ja lahjaverolain mukaista yrityksen käsitettä siten, että yritystoiminnan edellytykseksi ei riitä pelkkä pääoman sijoittaminen, osakkeiden omistaminen tai esimerkiksi osakkeenomistajan oikeuksien käyttäminen, vaan yrityksen on harjoitettava aktiivisesti liiketoimintaa, jotta sukupolvenvaihdoshuojennus voisi tulla kyseeseen. Tapauksessa B Oy ei osallistunut konsernissa harjoitettavaan yritystoimintaan, vaan sen katsottiin ainoastaan harjoittavan passiivisluonteista sijoitustoimintaa. Tämä ei hallinto-oikeuden mukaan täyttänyt perintö- ja lahjaverolain mukaista yrityksen käsitettä, vaan ratkaisussa katsottiin, että A:n lapset tulisivat lahjoitusten myötä saamaan lähinnä oikeuden osake- ja muiden sijoitusten hallinnointiin aktiivisen yritystoiminnan sijaan. Seikkoja, jotka puoltavat sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltumista tiettyyn yritykseen, ovat muun muassa se, että yrityksellä on henkilöstöä ja että emoyhtiönä toimiva yritys harjoittaa aktiivista liiketoimintaa. Nämä edellytykset eivät nyt käsillä olevassa tapauksessa täyttyneet, sillä yhtiön palveluksessa ei ollut työntekijöitä eikä yhtiön harjoittamaa passiivisluonteista sijoitustoimintaa katsottu riittävän aktiiviseksi.
Hallinto-oikeuden päätös kuvastaa hyvin sitä, miten tulkinnanvaraisia vero-oikeuden säännökset ja sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset voivat olla. Jopa Verohallinnolla voi olla poikkeava käsitys edellytysten täyttymisestä tietyissä tilanteissa, ja hallinto-oikeus voi päätyä arvioimaan asiaa eri tavalla. Sukupolvenvaihdokseen liittyvät verotuskysymykset ovat siis toisinaan haastavia jopa verottajalle itselleen, joten sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa ja toteutuksessa asiantuntija-apu on usein perusteltua. Factan AA, VT Julia Sarasteella on laaja osaaminen vero-oikeudesta, ja hänen puoleensa voi kääntyä kaikissa yrityksen veroasioissa, oli kyse sitten sukupolvenvaihdoksesta tai jostakin muusta yritystoiminnassa vastaantulevasta kysymyksestä.