Lahjoja verotetaan progressiivisesti niin, että veroprosentti vaihtelee 8–33 prosentin välillä riippuen lahjoitetun omaisuuden arvosta ja lahjanantajan ja -saajan sukulaisuussuhteesta. Tämän vuoksi voidaan päätyä lahjoittamaan omaisuutta pienemmissä erissä, jotta veroprosentti ei nousisi korkeaksi. Lainsäätäjä on kuitenkin perintö- ja lahjaverolain säännöksin rajoittanut tällaista mahdollisuutta välttää lahjaverotuksen progressiota. Mikäli sama lahjanantaja antaa useita lahjoja samalle lahjansaajalle kolmen vuoden sisällä, myöhempiä lahjoja verotettaessa myös aiemmat lahjat on nimittäin otettava perintö- ja lahjaverolain mukaisesti huomioon. Tällöin puhutaan lahjojen kumuloinnista. Karkeasti ottaen kumulointi toteutetaan siten, että kolmen vuoden sisällä verovelvollisuuden alkamisesta annetut lahjat lasketaan yhteen ja näin saadusta summasta määrätään lahjavero, josta vähennetään aiemmista lahjoista jo maksetun veron määrä.
Lahjaverotuksessa pääsääntönä on, että lahjaksi saadulle varallisuudelle vahvistetaan käypä arvo, jonka perusteella vero määrätään. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä on sukupolvenvaihdoshuojennus, jonka soveltuessa varallisuus arvostetaan 40 prosenttiin käyvästä arvosta veroa määrättäessä, tai vero voidaan huojentaa jopa kokonaan. Lue lisää sukupolvenvaihdoshuojennuksen yleisistä edellytyksistä aiemmasta blogitekstistä: https://asianajofacta.fi/sukupolvenvaihdoshuojennus/.
Entä miten vero määrätään tilanteessa, jossa lahjaverotuksessa on myönnetty sukupolvenvaihdoshuojennus, ja tällaisia sukupolvenvaihdoshuojennukseen oikeuttavia lahjoituksia tapahtuu useampia kolmen vuoden sisällä? Lahjaveron määrää ei tällaisessa tilanteessa lasketa suoraan niin, että lahjat laskettaisiin yhteen sukupolvenvaihdosarvoja eli huojennettuja, käypää arvoa alhaisempia arvoja käyttäen, vaan lähtökohtana on pidettävä lahjojen käypiä arvoja.
Esimerkiksi voidaan ottaa korkeimman hallinto-oikeuden antama ratkaisu 2022:105. Tapauksessa A oli saanut isältään lahjaksi 30 B Oy:n osaketta, joiden käypä arvo oli ollut 1 772 456,70 euroa ja verottajan vahvistama sukupolvenvaihdos-, eli huojennettu arvo 556 540 euroa. Reilun kahden vuoden kuluttua tästä lahjoituksesta A oli jälleen saanut isältään lahjaksi 30 B Oy:n osaketta, käyvältä arvoltaan 1 614 892,05 euroa ja sukupolvenvaihdosarvoltaan 489 616,56 euroa. Kysymys oli siitä, miten nämä lahjat oli verotuksessa laskettava yhteen.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan lahjaveron laskemisen perusteeksi oli otettava osakkeiden käypä arvo eli 1 772 456,70 euroa + 1 614 892,05 euroa, josta aluksi laskettiin lahjaveron määrä tavanomaiseen tapaan. Tämän jälkeen maksuunpanematta jätettävä veron osa laskettiin niin, että käypien arvojen perusteella saadusta veron määrästä vähennettiin se veron määrä, joka lahjoista olisi määrätty, jos verotuksen perusteena olisi käytetty huojennettuja sukupolvenvaihdosarvoja. Lopuksi maksuunpantavasta veron määrästä oli vielä vähennettävä aiemmasta lahjasta jo suoritettu lahjaveron määrä. Ratkaisussa valittu laskentatapa on selkeä ja noudattaa lainsäätäjän tarkoitusta siitä, ettei jo myönnettyjä huojennuksia voi menettää lahjojen yhteenlaskemisen seurauksena.
Mikäli verohuojennuksista, lahjan arvosta ja suoritettavan lahjaveron ja maksuunpanematta jätettävän veron määristä halutaan varmistua ennen lahjoituksen tekemistä, voidaan Verohallinnolta hakea ennakkoratkaisua lahjoituksen verokohtelusta. Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen voi olla suositeltavaa etenkin, jos lahjoitukseen liittyvät intressit ovat suuret. Jos kaipaat tukea sen arvioimiseen, onko ennakkoratkaisu tarpeellinen ja miten yritysomaisuutta olisi ylipäätään tarkoituksenmukaisinta siirtää sukupolvelta toiselle, voit kääntyä esimerkiksi AA, VT Julia Sarasteen puoleen. Julialla on pitkä kokemus erityyppisten ja -kokoisten yritysten sukupolvenvaihdoksista ja niihin liittyvistä verotuksellisista kysymyksistä.