Perinnönjaon reaalisessa vaiheessa päätetään siitä, mitä konkreettista omaisuutta kukin kuolinpesän osakas jaossa saa. Perintökaaressa asetetaan lähtökohdat sille, miten omaisuus tulisi jakaa osakkaiden kesken tilanteessa, jossa perinnönjako toteutetaan toimitusjakona. Toimitusjako on käsillä silloin, kun kuolinpesään on määrätty pesänjakaja. Jos perinnönjättäjä ei ole antanut testamenttimääräystä eikä jaosta ole päästy sopimukseen osakkaiden kesken, on toimitusjaon lähtökohdaksi perintökaaressa asetettu se, että jokaisen kuolinpesän osakkaan tulisi saada osuus kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Jos kuolinpesään kuuluu esimerkiksi asunto-osakkeita, pankkitalletuksia, kiinteistöjä, esim. kesämökki, ja koti-irtaimistoa, tulisi jokaisen osakkaan saada osuus kaikista näistä omaisuuseristä. Tällainen jakotapa saattaa kuitenkin aiheuttaa haasteita, sillä joitakin omaisuuskohteita voi olla käytännössä hankala, jopa mahdotonta, jakaa osakkaiden kesken tasapuolisesti.

Mikäli osuuden jakaminen kaiken lajisesta omaisuudesta jokaiselle osakkaalle ei ole mahdollista, on perintökaaressa asetettu toissijaiseksi vaihtoehdoksi se, että tietty omaisuuserä, kuten esimerkiksi kiinteistö, osoitetaan jaossa kokonaisuudessaan yhdelle osakkaalle. Myös tällainen menettely voi kuitenkin olla ongelmallinen etenkin tilanteessa, jossa kuolinpesään kuuluva omaisuuserä, kuten kiinteistö, muodostaa merkittävän osuuden kuolinpesän omaisuudesta. Jos osakkaita on useita ja heille kaikille kuuluu yhtä suuri osuus kuolinpesän omaisuudesta, ei tiettyä omaisuuserää voida osoittaa kokonaisuudessaan tietylle osakkaalle, jos varallisuuden arvo ylittää osakkaan perintöosuuden arvon. Tämä on luonnollisesti mahdollista, jos osakkaat siitä sopivat ja osakas, joka saa näin omaisuutta yli perintöosuuden arvon, maksaa ylimenevän osuuden pesän ulkopuolisilla varoilla. Pesänjakaja ei kuitenkaan voi määrätä osakasta maksamaan ylimenevää osuutta pesän ulkopuolisilla varoilla.

Perintökaaressa on säädetty myös mahdollisuudesta omaisuuden myyntiin. Omaisuuden myynti on kuitenkin viimesijainen keino perinnönjaon toteuttamiseksi ja se tulee harkittavaksi vasta silloin, jos muut omaisuudenjakotavat eivät ole mahdollisia. Kuolinpesän omaisuuden myynnin poikkeuksellisuutta korostaa se, että myynti edellyttää tuomioistuimen myötävaikutusta. Pesänjakajan on haettava käräjäoikeudelta lupaa myydä tietty kuolinpesään kuuluva omaisuus ja myyntimääräys voidaan antaa vain, jos pesänjakaja osoittaa, ettei perinnönjakoa ole mahdollista toteuttaa muilla keinoin. Osasyynä jaettavan omaisuuden myymisen poikkeuksellisuudelle on pidetty sitä, että pesään kuuluvalla omaisuudella saattaa olla perillisille taloudellisen arvon lisäksi merkittävää tunne- tai käyttöarvoa, jonka vuoksi omaisuuden myyntiin ei tulisi päätyä kevyin perustein. Omaisuuden realisoinnista myymällä saatavien varojen jakaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi kiinteän omaisuuden jako, ja sen vuoksi omaisuuden myyntiin on joskus turvauduttava.

Vaikka laissa ei ole nimenomaista määräystä yhteisomistussuhteen perustamisesta perinnönjaon toteuttamisen keinona, on tällainen menettely kuitenkin yksi vaihtoehto perintöä jaettaessa edellä mainittujen menettelyiden ohella. Myös yhteisomistussuhteen perustamiseen voi kuitenkin liittyä haasteita, joiden vuoksi sitä on syytä harkita vasta silloin, jos jakoa ei ole mahdollista toimittaa muilla keinoin. Yhteisomistussuhteen perustamismahdollisuuksia rajoittaa lisäksi se, ettei tällaista suhdetta tulisi perustaa ilman kaikkien osakkaiden suostumusta. Yhteisomistussuhteen perustamismahdollisuutta on kuitenkin harkittava ennen kuin käräjäoikeus voi myöntää omaisuuden myyntiluvan. Jos pesänjakajan tekemä myyntilupahakemus hylätään, on yhteisomistussuhteen perustaminen usein ainoa keino saada perinnönjako toteutettua.

Kirjoittaja on perintöoikeuteen erikoistunut asianajaja Pertti Dunder, joka on avustanut asiakkaitamme useissa erilaisissa perinnönjakoon liittyvissä kysymyksissä sekä toiminut lukuisia kertoja käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä- ja jakajana.